Rooman ravintolakokemuksia

Toisessa blogissa kirjoitin Rooman matkasta. Halusin kuitenkin jättää ravintolakokemukset tänne, joten tässä ne ovat kootusti.

Ensimmäisenä iltana alkoi jo olla myöhä. Jopa italialaisessa mittakaavassa sen verran myöhäistä, että ravintolat alkoivat olla tyhjänä tai jopa sulkea oviaan. Suuntasimme Alfredo e Ada -nimiseen paikkaan nauttimaan paikallisia ihmetyksiä. Ruokalista tuli (ilmeisesti Adan) lausumana vankalla kokemuksella ja illan listalta tuli valittua uunissa valmistettua kanaa, ohutsuolta (ilmeisesti) ja grillattuja vihanneksia. Mausteet olivat kohdallaan ja sekä maku että ravintolan tunnelma oli mutkatonta, jopa kotoisaa. Palvelu oli hyvää ja vino tarjottiin kannuista.

uunissa valmistettu kana vältti kuivumisen, koska täyttöaste oli sopiva.

uunissa valmistettu kana vältti kuivumisen, koska täyttöaste oli sopiva.

grillatut vihannekset ensimmäisenä iltana ohjasivat sivuannosten suuntaa koko reissun ajan

grillatut vihannekset ensimmäisenä iltana ohjasivat sivuannosten suuntaa koko reissun ajan

juustokasan alle on kätketty monta metriä ohutsuolta sopivan chilisen kastikkeen alle.

juustokasan alle on kätketty monta metriä ohutsuolta sopivan chilisen kastikkeen alle.

illan vegeannos näytti vaatimattomalta, mutta maistui hyvältä

illan vegeannos näytti vaatimattomalta, mutta maistui hyvältä

Ensimmäinen ilta antoi hyvän pohjan tuleville illoille. Seuraavana päivänä ostosten lomassa piti päästä kuitenkin tankkaamaan. Tarjolla oli muutamia ravintoloita ja ikkunassa ollut Tripadvisor-tarra ohjasi sisään. Tarraan uskominen oli ehkä hienoinen virhe, sillä lihakaapistaan ja annoksen visuaalisuudesta riippumatta tagliata-maistui melko sitkeältä. Oma kokemus tagliatasta antoi odottaa enemmän. Mastro Titta ei kuitenkaan ole lihansyöjän valinta.

Tagliata näyttää paremmalta kuin onkaan

Tagliata näyttää paremmalta kuin onkaan

Iltaa kohti siirryttäessä odotukset saivatkin kasvaa. Aperitivot käytiin nauttimassa kadulla, tai oikeastaan jossain pienessä enotecassa, josta oli pakko siirtyä kadulle, koska sisälle ei mahtunut. Paikan nimi jäi hämärän peittoon, eikä kapeilla kujilla navigointikaan jättänyt itsestään merkkiä. Siirrymme siis ruokaan ja paikkana oli Cantina e Cucina. Paikka sinänsä on hyvin tyypillinen sekä ruokalistaltaan että tunnelmaltaan. Varmaan hyvässä ja pahassakin. Alkupalaleikkeleet olivat maistuvia, pastat myös, eikä sitä oikeastaan muuta tarvinnut toivoa. Paitsi ehkä drinkin tai pari.

Alkupala-annoksen kolmiulotteisuus lisäsi pisteitä.

Alkupala-annoksen kolmiulotteisuus lisäsi pisteitä.

alkupalasta riitti kolmelle

alkupalasta riitti kolmelle

Amatriciana on tyypillinen Rooman alueen pasta

Amatriciana on tyypillinen Rooman alueen pasta

Kaikkien ei ole pakko syödä amatricianaa

Kaikkien ei ole pakko syödä amatricianaa

Sanoinko muuten, että teki mieli drinkkejä? Sitä varten Roomassa on mm Bar del Fico. Kun tajuaa, että se tilaus maksetaan ensin toisaalle ja kuitin kanssa mennään sitten tiskille, asiat sujuvat huomattavasti nopeammin. Tämä muuten on toistuvaa Roomassa (ja varmaan muuallakin Italiassa), mutta itse siinä oli hetken pihalla. Ja juomat siirryttiin nauttimaan pihalle, koska siellä oli tilaa.

Bar del Fico tarjoaa erinomaiset drinkit. Oma Negroni oli erittäin maistuva.

Bar del Fico tarjoaa erinomaiset drinkit. Oma Negroni oli erittäin maistuva.

Ennen kyläilyä Paavin talossa, piti saada ruokaa. Ei kuitenkaan ollut lupausta, että Vatikaanin museo tarjoaa maallista ruokaa. Mutta saako Roomasta hyviä hampurilaisia? Tietty hampurilaisia, koska edellinen ilta oli vietetty drinkkien seurassa. Vastaan tuli Knick Knack Yoda (dal Papa) joka on ravintola/panimo/levykauppa/levymerkki ja ties mitä ja se tarjoaa loistavat lihaisat (tai vege- jos se on valintasi) voikkarit, eikä tätä paikkaa kannata ohittaa. Jonoa on jo puolilta päivin, joten kannattaa olla ajoissa. Oman annoksensa voi huuhdell alas paikallisilla artesaanioluilla.

Kaksi tarjoilijaa ja jono ovelle asti, Knick Knack Yoda

Kaksi tarjoilijaa ja jono ovelle asti, Knick Knack Yoda

Kyllä, ravintolan voi nimetä tuolla tavoin

Kyllä, ravintolan voi nimetä tuolla tavoin

täydellisen maistuva hamppariannos.

täydellisen maistuva hamppariannos.

Illan ravintolaan antoi vinkin Timo Santala, kokenut matkailija ja ruoan ystävä. L’Antica Enoteca on ollut paikalla jo vuodesta 1726. Paikkaa on sittemmin uudistettu, mutta perusajatus mukavasta ruoasta ja viinistä on pysynyt samana. Alkupastat, lihaisat ruoat ja kohtuullinen viinilista pitivät ruokailijat tyytyväisenä ja vaikka sijainti on turistillekin helppo, hinnat eivät kuitenkaan ole katossa.

Lasagne oli mainio

Lasagne oli mainio

miehinen salaatti

miehinen salaatti

Illan kierros jatkui vielä toiseen enotecaan, Ferraraan, joka olisi saattanut olla ruoan puolesta jopa otollisempi paikka illalliselle, mutta polut menivät tällä kertaa toisessa järjestyksessä. Janoiselle Ferrara on sopiva pysähdyspaikka, sillä tarjolle on laitettu sopiva määrä suolaisia paloja, joita voi napsia viinilasillis(t)en lomassa. Ferraran viinikaapin käyttö näytti hupaisalta, sillä ehkä arvokaskin annostelukaappi oli vajaakäytössä ja pulloja otettiin esille aina tarpeen mukaan. Valikoima oli laaja ja hinnat houkuttelivat istumaan lasillisen verran kauemmin.

Seuraavan päivän lounaan etsiminen saikin odottamattoman käänteen. Pöytä jäi varaamatta ja aikaisesta ajankohdasta huolimatta pääsy tavoiteltuun ravintolaan jäi toteutumatta. Aiemmasta kokemuksesta mieleen jäi sisäpihalle, lähes kadulle asti katetut pöydät sekä henkilökunnan ”et sä tota annosta halua” -tyyppinen ruokasuositus. On siis syy palata Roomaan.

Del Sostegnon sisäpiha

Del Sostegnon sisäpiha

Lounas vaihtui siis välipalaan ja ikuisessa kaupungissa välipalapaikatkin ovat vanhoja. Giolitti on valmistanut jäätelöä jo vuodesta 1890 sekä myynyt sitä yleisölle tällä paikalla jo vuodesta 1900 ja meininki on pysynyt lähes samana. Asenne on ehkä myös hieman vanhahtava, sillä tiskin takana jäätelöä vääntävät ainoastaan miehet, mutta sen ei tarvitse haitata tätä makunautintoa. Kesäaikaan kannattaa varautua pitkähköihin jonoihin.

Giolittin myymälä on sijainnut tässä jo vuodesta 1900 alkaen

Giolittin myymälä on sijainnut tässä jo vuodesta 1900 alkaen

Giolitti on perheyhtiö, tiskin takana on myös suvun miehiä

Giolitti on perheyhtiö, tiskin takana on myös suvun miehiä

Luulin ottaneeni pienen jäätelön...

Luulin ottaneeni pienen jäätelön…

Mutta se lounas meinasi jäädä. Päivän aikana oli jo tullut tallattua muutama kilometri, mutta mikään ei houkuttanut, kunnes erään pitkähkön oikoreitin takaa löytyi maatilatori Campagna Amica, Paikka oli täynnä hienoja hedelmiä, vihanneksia, erilaisia lihatuotteita, pientuottajien oluita jne. Jamie Oliver olisi pökertynyt onnesta. Nappasimme reilulla kinkkusiivulla ryyditetyt maalaisleivät pienpanimon oluen kera ja istuimme sisäpihalle paikallisten kanssa. Mietintään (ilman vastausta) jäi ajatus, miksi eteläisessä Euroopassa on ainoastaan kinkku- tai juustoleipiä, mutta ei kinkku-juustoleipää. Tämäkin voikkari olisi saattanut ottaa lisää voimaa sopivasta juustosta.

pienet panimot, kauniit etiketit

pienet panimot, kauniit etiketit

kattaus sisäpihalla

kattaus sisäpihalla

karu, mutta maistuva annos

karu, mutta maistuva annos

Päivän kiertelyn ja kevyen lounaan tuloksena illallisesta olisi tulossa pitkä ja rankka. Paikaksi valikoitui toinen Timo Santalan suositus, kahden sisaruksen pitämä Le Sorelle. Ajoissa paikalle saapuneena pöytä löytyi hyvin ja meistä pidettiin hyvää huolta. Tuhoisaa ehkä oli se, että ravintolaan oli saatu lähetys tuoretta valkoista tryffeliä ja tilasin elämäni kalleimman pastan (45€). No, tryffeliä oli pastassa hintansa mukaisesti. Ruoka oli hyvää, ilta mukava, vuosikertagrappoja vertailtiin ja olimme tyytyväisiä, vaikka tällä kertaa hinnat olivat sijainninkin vuoksi turistillekin kiristettyjä. Menisinkö uudestaan? Ehkä. Suosittelenko? Ehdottomasti.

Le Sorelle on pieni ravntola

Le Sorelle on pieni ravntola

Tryffeli viipaloituu vauhdilla

Tryffeli viipaloituu vauhdilla

ja sitä oli paljon

ja sitä oli paljon

paistetut vihannekset muodostuivat matkalla vakiolisukkeeksi

paistetut vihannekset muodostuivat matkalla vakiolisukkeeksi

jätskiä piti saada vielä lisää.

jätskiä piti saada vielä lisää.

misut ja misut

misut ja misut

makea loppu

makea loppu

Kaiken kaikkiaan Rooma on ruokailijalle hyvä kaupunki, mutta turistille sijainnista riippuen ehkä hieman arvokaskin. On sitten matkailijasta itsestään kiinni, kuinka paljon annokseensa haluaa sijoittaa, mutta mahan saa täyteen jokaisen budjetilla.

Yksi kommentti artikkeliin ”Rooman ravintolakokemuksia

  1. Viikon kiertomatkalla Riminiltä-Venetsiaan ja Firenzen-Rooman kautta pois, en todellakaan saanut hyvää käsitystä niin kehutusta italialaisesta ruokakulttuurista. Parhaimman ja samalla maailman köyhimmän näköisen pizzan söimme Riminillä kioskilla. Ravintoloissa tarjoiltu ruoka oli todella surkeaa, kuiva kanankoipi. Makaronia sanoo suomalainen, ja siinä päällä vähän raastettua juustoa, Tms..jälkiruoka joku makea klöntti. Ei kahvia… Aamupalat edes jotakin, koska sai itse ottaa. En ymmärrä mihin italialaisen ruuan maine perustuu. Jos Suomessa tarjottaisiin ravintolassa niin ikävän näköisiä ja köyhiä annoksia, nousisi suuri poru. Saattaahan olla, että joku veti välistä, maksettu matkamme tuotti jollekin voittoa. Terveisin kotikokki

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s