Ravintola Lusikka

Pojat Lusikassa a.k.a. Seitsemän Veljestä ja melkein seitsemän ruokalajia. Kävimme insinööriekskursiolla ravintola Lusikassa. Mukana myös ruokalegenda Ville, joka tekee oman itsenäisen raporttinsa ja suostui tähän ihmiskokeeseen: miten kaksi eri ihmistä tulkitsee tismalleen saman tilanteen

Ravintola on periaatteessa loistavalla paikalla aivan keskustassa (Lapinlahdenkadulla), mutta sinne ei todellakaan löydä vahingossa. Mulla on teoria jonka mukaan tällaisilla paikoilla on oltava se pikkuisen kovempi yritys ja draivi, kun eivät saa asiakkaita pelkällä sijainnilla. Käytäntö on aika lähellä teoriaa.

Lusikan ”sali” on samankokoinen kuin toisen ravintolan viinikaappi ja vetää aivan tapissa 20 henkeä. Tila on silti käytetty hyvin ja vaikka muut ruokailijat ovat lähellä niin seurueemme saa otettua reviirinsä haltuun. Alkujuomissa vihjataan tulevasta linjasta kun gin&tonicin saa tehtyä useampaan harvinaiseen giniin. Menuista ehdimme nähdä vain vilauksen sillä taikasana ”maistelumenu” sytyttää jonkun alkukantaisen ketjureaktion porukassamme. Nöyrrymme myös kunnioittamaan arki-iltaa puolikkailla viinipaketeilla.

Menu noudattaa rytmiä kala-liha-kasvis-kala-liha-jälki. Ensimäinen aita on pieni rulla koljaa jonka keittiö ylittää tyylikkäästi, Alsacen pinot noir cremant jakaa mielipiteitä ja se onkin vahva viini, joka vaatii hyvän matchin. Mulle se toimi, toisille ei niin hyvin.

Seuraavana annoksena tulee Amerikka: possun poskea Colassa ja coleslawn kanssa. Hauska annos, ei kuitenkaan erityisen mieleenpainuva. Ranskalainen cabernet sauvignon – shiraz on hyvä viini, jonka tarkoitus on ilmeisesti leikata possun makeutta. Olisin lähtenyt ehkä mieluummin myötäilemään viinillä ruokaa vastakkainasettelun sijaan.

Kolmas lautanen esittelee kurpitsarisoton ja ricottajuustoa. Toimii, kuten myös Soave Classico sen kanssa. Kurpitsan ja juuston pehmeys sekä viinin hapot tasapainottavat toisiaan. Neljäs annos on kuhaa tummassa tillikastikkeessa perunalla ja pinaatilla. Ruuassa on tuhtia makua jota vahva jenkki-Chardonnay täydentää hienosti. Tässä viinissä maistaa tammen ja voimaisuuden selvästi.

Viimeisenä suolaisena annoksena saamme lammasta pavuilla ja linsseillä sekä espanjalaisen Ribera del Dueron Tempranillon. Jälleen kerran hyvä yhdistelmä. Sekä ruuat, että viinit ovat muuttuneet koko ajan täyteläisemmiksi. Jälkiruokana tulee omenacrumble -henkinen annos jonka kanssa makeahko Pfalzin riesling. Makea ja hapan sekoittuvat hienosti, mutta jakavat porukkaamme taas vähän.

Tuomion paikka. Palvelu on oikein sujuvaa ja ystävällistä läpi neljän tunnin matkamme. Sekä ruuat että viini olivat hyviä, mutta eivät huikeita. Kuitenkin enemmän tavallisia kuin kekseliäitä. Ja joskus se on ihan hyvä niin. Menun kaari on selkeä ja jonkunlaisen tarinan tai punaisen langan kaipaisin vielä selkeämmin esille. Se mikä Lusikan erottaa muutamasta muusta on hinta-laatu suhde. Maistelumenu 49 € ja viinipaketti 39 € on aivan hävyttömän halpa. Plussana vielä, että puolikkaasta viinipaketista veloitetaan puolikas hinta (kaikki ravintolat Helsingissä eivät tee näin…).

Eli ei yllä Helsingin ihan parhaimpiin, mutta jos haet omalla rahalla viihtyisää iltaa niin kannattaa ehdottomasti laittaa Lusikka listalle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s