Ravintola Olo

Ravintola Olo ja eeppinen vaellus

Kun Olo muutti hiljattain uudelle paikalleen Kauppatorin viereen kävin ensimmäisen päivänä ihan ex tempore vilkaisemassa uusia tiloja. Hovimestari tarjosi pyytämättä ja yllättäen täydellisen kierroksen koko ravintolan läpi ja piti kiireestä huolimattaan pitkän ja kattavan esittelyn. Kun myöhemmin valitsin paikkaa eiliselle kymmenen hengen illalliselle oli päätös jo oikeastaan tehty.

Päätin menun etukäteen: kahdesta ”Matkasta” otin lyhyemmän ja paikan päällä tilasin lisäksi kaikille juomapaketin (alkusamppanjat, viinit, kahvit + avec). Saimme etukäteen pyytämäni pöydän joka oli hieman salista sivussa ja lähellä keittiötä ja tarjosi näin mahdollisuuden jutella vain oman porukan kesken.

Yleisö oli siis paikoillaan ja esitys oli valmis alkamaan. Ja voi pojat millainen show siitä tulikin. Lopulta kahdenkymmenkahden ruokalajin tykitys oli kuin seuraisi tuttua näytelmää jota esittivät maailmanluokan näyttelijät. Kaikki tarvittavat elementit olivat mukana (kekseliäät ja vaihtelevat raaka-aineet, kauniisti kootut annokset, nokkelasti matchatyt juomat) ja samalla kaikki tehtiin vähän paremmin kuin muualla. Henkilökunta hoiti tarjoilun jämptisti, jokainen annos herätti iloa ja hämmästelyä ja rytmi oli juuri oikea. Myös menun tarina kulki hienon kaaren maasta taivaisiin ja takaisin: ensimmäinen annos oli ”multaiset” porkkanat ja viimeisenä maljakoista lautaselle kaadetut ”multaiset” maa-artisokat. Välissä käytiin merellä, pellolla, Lapissa ja yhteen annokseen oli jopa yhdistetty puolukkaa ja verta. Sekin oli täydellinen.

Näytelmään toi hyvää jännitystä se, että emme missään vaiheessa tienneet illan lopullista kestoa. Menu ei noudattanut suoraan mitään tuttua alku-pää-jälki -kaavaa vaan kiemurteli ja poukkoili hyvän juonen tavoin. Lopussa kun katsoi taaksepäin kaikki oli kuitenkin selvää ja sopi yhteen.

Annoksia ja juomia tuli niin paljon, että lopullinen määrä piti luntata hovimestarilta. Yleensä kirjottaisin niistä useammasta yksityiskohtaisesti, mutta nyt annosten määrä ja laatu pakottivat nauttimaan hetkestä niin vahvasti, etten osaa oikein poimia mitään yksittäistä. Sitäpaitsi en halua spoilata yllätystä muilta…

Paratiisissa on aina säröjä, vaikkakin pieniä. Muutamat lasit ja juomat tulivat väärin päin, henkilökunta kaatoi jonkun lasiesineen niin että sirpaleet lensivät jaloillemme ja juomapaketin hinta on sisältöön nähden liian kova (useamman annoksen kanssa tuli sama viini, olisin kaivannut enemmän vaihtelua). Nämä ovat silti vain kirjoitusvirheitä jotka varmasti korjaantuvat seuraavissa painoksissa.

Ravintola Olo on Helsingin upeassa skenessä murskaavan ylivoimainen ykkönen. Se hakkaa eilisen perusteella kaikki kahden ja kolmen tähden ravintolat joissa olen syönyt. Olon takia kannattaa tulla käymään kaukaa ja viipyä pitkään

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s