Ravintola Luomo

Luomo. Ei savua ilman tulta.

Tiistain illallinen Luomossa alkaa heikosti. Istun pöydässä sovittuna aikana, kun ystäväni soittaa, että ei täällä Vironkadulla mitään Luomoa ole. Hetken hämmennyksen jälkeen käy ilmi, että ravintolan verkkosivujen Google Maps -linkki ohjaa edelleen vanhaan sijaintiin Krunikkaan. Henkilökunnan mukaan sitä ”yritetään korjata”. Noh, tämä on kuitenkin Michelin-ravintola eikä mikään it-firma joten ystäväni saavuttua pyydän neljän hengen seurueellemme lasit samppanjaa. Raikas Pol Roger ja ystävällinen tarjoilija nostavat fiiliksen taas oikealle tasolle.

Silmäilemme menua vain hetken ja päätämme lähes sanattomalla sopimuksella laittaa Luomo kunnon testiin seitsemän ruokalajin menulla viineineen. Kaksi ensimmäistä keittiön tervehdystä tuodaan nopeasti ja esitellään ytimekkäästi. Sama niukas linja sanallisessa annissa jatkuu koko illan ja olisinkin kaivannut vähän enemmän fiilistelyä henkilökunnalta. Ruoka kuitenkin puhuu runsaasti ja pieni hymy alkaa hiipiä kasvoille. Kolmas keittiön tervehdys viekin sitten jo jalat alta: kun avaan pienen purkin kannen pöllähtää ulos mökkisaunan tuoksuinen savupilvi. Annos on erinomainen, vaikka en muistakaan siitä muuta kuin savun (tosin tähän saattaa vaikuttaa myös runsaat viinikaadot…)

Varsinaisen menun alkaessa keittiö heittää molekyylivaihdetta isommalle. Sipulikeiton pohjalla on läpikuultavia perunahelmiä ja poro näyttää ja tuntuu joltain ihan muulta. Kokonaisuus on kuin abstraktia taidetta jota ymmärtää maallikkokin. Kikkailevaa, hämmentävää ja koko ajan herkullista. Viinit ovat erinomaisia ja hyvin matchattyjä annoksiin. Lisäksi koko menun ”kaari” eli miten eri ruokalajit suhtautuvat toisiinsa on hyvin mietitty.

Kolmen ja puolen tunnin herkuttelun jälkeen olo on tyytyväinen ja juuri sopivan täynnä. Ravintolan tila toimii hieman ristiriitaisesti sillä toisaalta ikkunat Kauppatorille tarjoavat upean näkymän ja toisaalta täysin remontoitu rakennus tuntuu kliiniseltä ja tylsältä. Ravintolan sisäänkäynti tapahtuu portaikon kautta, joista tulee mieleen jonkunlainen lähiön rappukäytävä. Tiistai-ilta oli siinä mielessä hyvä valinta, että sali oli vain puolitäynnä ja henkilökunnalla oli mainiosti aikaa tehdä työnsä. Kokonaisuutena Luomo on mainiota molekyyliruokaa ja asiallista palvelua hieman valjussa tilassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s